Teksti: Susanna Suomi

Kuva: Mikko Toivari

USKOSSA ON JÄRKEÄ

Teologi, uskon puolustaja Stefan Gustavsson vieraili Suomessa maaliskuussa. Hän tietää kokemuksesta, että Raamatun kritisointi voi olla uskovalle vaikeaa, mutta rohkaisee kristittyjä ottamaan vastaväitteet hauskana haasteena.

”Oletko varma, ettei Da Vinci koodi ole totta? Mitä jos Jeesus olikin vain tavallinen mies, naimisissa Magdalan Marian kanssa?” ”Voiko Raamatun kirjoituksiin edes luottaa? Nehän ovat kulkeutuneet lukuisten kirjurien käsissä vuosisatoja.”

Tällaisia huomautuksia kristitty voi toisinaan kuulla opiskelutovereiltaan, työkavereiltaan, sukulaisiltaan ja ystäviltään.

Ruotsin opiskelija- ja koululaislähetys Credon pääsihteeri Stefan Gustavsson pyrkii levittämään tietoa Raamatun ja kristinuskon luotettavuudesta. Gustavsson on teologi, kirjailija ja apologeetta, uskon puolustaja. Maaliskuussa 2010 hän vieraili Suomen yliopistoissa ja luennoi opiskelijoille muun muassa Jeesuksen historiallisuudesta.

”Kysymys siitä, oliko Jeesus historiallinen henkilö, koskettaa niitäkin, jotka eivät Raamattuun usko”, Gustavsson kertoo. ”Kukaan toinen ihminen ei ole vaikuttanut maailmaan yhtä paljon: Hänen takiaan me vietämme joulua, pääsiäistä ja pyhäpäivää. Yliopistot ja sairaalat syntyivät, koska kristityt halusivat ymmärtää paremmin Jumalan luomaa maailmaa ja auttaa kärsiviä lähimmäisiään Jeesuksen esimerkin mukaan.”

ROHKEA VÄITE

Gustavsson muistuttaa myös, mitä Jeesus sanoi itsestään. ”Hän väitti olevansa Jumala, maailman tuomari ja vastaus syvimpiin tarpeisiimme. Jokaisen kannattaa vähintäänkin tutkia, ovatko nuo väitteet totta.”

Jo poikavuosinaan Gustavssonia mietitytti sama kysymys, joka vaivaa myös hänen kuulijoidensa mieltä: Onko kristinusko totta vai tarua? ”Kasvoin kristityssä kodissa, jossa rukoiltiin Jumalaa ja luettiin Raamattua”, mies muistelee. ”Asuimme Etelä-Ruotsissa, joka on melko maallistunutta seutua, eikä minulla ollut kristittyjä kavereita. Ystävieni mielestä koko ajatus Jumalasta oli naurettava, ja aloin ihmetellä, miksi koko muu maailma torjui uskon, johon perheessämme luotettiin vakaasti. Ehkä minutkin oli aivopesty.”

Kysymys totuudesta herätti teini-ikäisen Gustavssonin. Hän löysi Francis Schaefferin ja C. S. Lewisin kirjoja ja rohkaistui huomatessaan, että hänen kysymyksiinsä vastattiin perustellusti ja loogisesti ja että fiksut, korkeasti koulutetut oppineet puolustivat kristillistä uskoa.

”Tuolloin apologetiikka, uskon puolustus, vastasi henkilökohtaiseen tarpeeseeni. Myöhemmin toimiessani evankelistana Ruotsin kouluissa aihe nosti jälleen päätään, kun huomasin, että järkevät argumentit auttoivat evankeliumin perille menoa”, Gustavsson selittää.

TEOLOGIN HAASTEET

”Kun ryhdyin opiskelemaan teologiaa Lundin yliopistossa, liberaalit raamatuntulkinnat haastoivat uskoni, ja kysymyksestä tuli jälleen henkilökohtainen. Mietin, antavatko evankeliumit luotettavaa tietoa Jeesuksen ajan tapahtumista.”

Gustavssonin mukaan kaikki alkaa oikeasta kysymyksestä. ”Meidän ei pidä pohtia, onko jokin teoria mahdollinen tai edes uskottava”, hän opettaa. ”Sen sijaan on kysyttävä, onko teoria todennäköinen niiden todisteiden valossa, joita kaikki pääsevät vapaasti tutkimaan.”

Todisteet tukevat sitä ajatusta, että Raamattu antaa totuudenmukaisen kuvan Jeesuksesta. ”Uutta testamenttia syytetään joskus liian uskonnolliseksi kirjaksi, jotta se voisi tarjota luotettavaa historiallista tietoa. Mutta ennen valistusaikaa ihmiset ympäri maailman uskoivat erilaisiin jumaliin. Viittaukset yliluonnollisiin asioihin eivät siis tee tekstistä automaattisesti satua”, Gustavsson perustelee.

”Jotkut arvostelevat Uutta testamenttia siitä, että se antaa hyvin subjektiivisen näkökulman Jeesuksen elämästä, koska Hänen seuraajansa kirjoittivat evankeliumit henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella. Arvostelijoilta kysyisin, voivatko he antaa esimerkkiä täysin puolueettomasta lähteestä”, Gustavsson toteaa.

JEESUS JA SOKRATES

”Verrataanpa Jeesusta vaikkapa filosofi Sokratekseen”, hän jatkaa. ”Sokrateen elämästä kirjoittivat esimerkiksi Platon ja Ksenofon, joista toinen oli miehen oppilas ja toinen hänen ystävänsä.”

Gustavssonin mukaan saatavillamme on lisäksi runsaasti tekstejä, esineitä ja arkeologisia jäännöksiä, jotka tukevat Raamattua. Mutta syntyykö usko vain tiedon avulla?

”Raamatun mukaan Pyhä Henki herättää ihmisessä synnintunnon ja uskon Jeesukseen”, Gustavsson muistuttaa. ”Urani alkuaikoina monet kristityt tulkitsivat raamatunpaikkaa niin, että tehtävämme on vain saarnata evankeliumia ja unohtaa järkiperusteet kokonaan. Mutta minun mielestäni Pyhän Hengen työtä ei tee tyhjäksi se, että puolustaisi omaa uskoaan myös älyllisillä seikoilla. Jeesus ja apostolitkin käyttivät argumentteja opetuksensa tueksi.”

Gustavsson uskookin, että varsinkin Pohjoismaiden seurakunnissa on alkamassa apologetiikan renessanssi, kun yhä useammat kristityt innostuvat uskon puolustamisesta.

”On rohkaisevaa huomata, että monet tulevat luentoni jälkeen kiittämään ja kertomaan, että juuri tällaisia neuvoja he ovat kaivanneetkin”, Gustavsson hymyilee. Yliluonnollisia asioita vierastavassa länsimaisessa kulttuurissa kristityt joutuvat usein väittelyyn ei-uskovien ystäviensä tai läheistensä kanssa. Gustavsson neuvoo pysyttelemään sellaisissa tilanteissa rauhallisena.

OIKEA ASENNE

”Kysymykset ja vastaväitteet kannattaa ottaa vastaan mielenkiintoisena haasteena”, hän ohjaa. ”Valmistaudu keskusteluihin lukemalla kirjoja mutta uskalla myöntää, ettet tiedä kaikkea. Tiukkoja kysymyksiä esittävä ystävä tarjoaa sinulle mahdollisuuden oppia jotain uutta. Voit myös yrittää auttaa häntä ymmärtämään asioita kristillisestä näkökulmasta, ja jonakin päivänä hän saattaa itsekin olla valmis avautumaan uskolle.”

Gustavsson muistuttaa, että kristitty edustaa aina Jeesusta. ”Meidän ei pitäisi pyrkiä voittamaan väittelyä vaan välittämään keskustelukumppanillemme Jeesuksen rakkautta ja totuutta. Siksi ei kannata loukkaantua hyökkäävistäkään kommenteista, tai muuten saattaa suhtautua toiseen vihaisesti tai naureskellen”, Gustavsson varoittaa. ”Meidän tulee pyrkiä kohtaamaan toinen ihminen ja herättämään hänessä kiinnostus kristinuskoa kohtaan. Kun tuntee aiheensa ja tietää, mistä puhuu, ei kiivaskaan väittely hermostuta.”

Credon pääsihteerinä Gustavsson kiertelee seurakuntia ja yliopistoja Ruotsissa, muissa Pohjoismaissa ja ympäri maailman. Haastatteluhetkellä hän valmistautui Tokion-matkaa varten.

LUENTOJA KIRKOSSA

”Työni on kaksitahoinen”, Gustavsson kertoo. ”Toisaalta haluan nähdä seurakunnan uudistuvan ja rohkaista kristittyjä luottamaan siihen, että heidän uskonsa on totta. Mutta toisaalta haluan haastaa ei-kristittyjä pohtimaan uskoa vakavasti. Kirkoissa koulutan kristittyjä ja yliopistoissa luennoin.”

Yliopistomaailman asenteisiin Gustavsson toivoisi pientä muutosta.

”Professorien ja tutkijoiden kesken on epäselvyyttä siitä, mitä tiede oikeastaan on”, hän selostaa. ”Monet sekoittavat tieteen naturalistiseen maailmankuvaan ja olettavat, että tiedemiehen tulee automaattisesti ajatella maailmasta niin, että todellista on vain se, minkä voi tieteellisin kokein osoittaa.”

Gustavssonin mukaan sekä historia että periaatteelliset kysymykset todistavat väitteen vääräksi. ”Haluan auttaa tiedemaailmaa näkemään sen, mitä tiede pohjimmiltaan on: tiedon etsimistä, ympärillä olevan maailman tutkimista. Usko johonkin yliluonnolliseen on tieteen ulkopuolella. Toisella professorilla voi olla luonnontieteellinen maailmankuva, toisella taas kristillinen, mutta molemmat ovat tiedemiehiä”, Gustavsson kertoo.

Tieteen avulla voi kuitenkin tutkia esimerkiksi sitä, ovatko Raamattuun valikoituneet evankeliumit luotettavia.

EVANKELIUMIT PUNTARIIN

”Luukkaan evankeliumin alussa paljastuu evankeliumin tekstityyppi. Luukas ei ole ryhtynyt kirjoittamaan runoelmaa vaan historiallista selostusta Jeesuksen elämästä”, Gustavsson huomauttaa. ”Evankeliumit syntyivät 30 - 60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, jolloin elossa oli vielä niitä, jotka olivat seuranneet tapahtumia omin silmin.”

Gnostisille kohuevankeliumeille Gustavsson ei anna yhtä paljon arvoa. ”Tuomaan ja Marian evankeliumien kirjoittajat eivät olleet koskaan edes tavanneet Jeesusta, ja tekstit syntyivät 100 - 300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Lisäksi jotkut gnostiset evankeliumit sisältävät vain irrallisia lausahduksia.”

Raamatun kertomus Jeesuksen elämästä perustuu neljään silminnäkijöiden kirjoittamaan evankeliumiin sekä apostoli Paavalin kirjoituksiin. Heidän tekstejään tukevat myös historioitsija Josefuksen ja Tacituksen kirjoitukset sekä muutamat muut viittaukset.

Gustavsson haastaa kuulijoitaan ottamaan selvää, onko Raamattu totta. ”Tätä asiaa ei kenenkään kannata jättää huomiotta. Ethän heittäisi pois raaputtamatonta arpalippuakaan”, hän vertaa.