Teksti: Peter Hackzell

Kuva: Mikko Toivari

UUSI AZUSA-KADUN HERÄTYS

Koittaako tänä vuonna uusi Azusa-kadun herätys, niin kuin on profetoitu? Kuuluisassa metodistikappelissa tulenliekit ja parantumiset olivat silloin arkipäivää. Janoaako meidänkin sydämemme Jumalaa?

Tämän vuoden alussa kuulin profetiasta, jonka pastori William J. Seymour profetoi helluntaiherätyksen alussa Azusa-kadulla Los Angelissa vuosien 1909 ja 1910 taitteessa. Tästä en ollut aikaisemmin kuullut.

Profetia löytyy Tommy Welchelin kirjasta They told me their stories, ’He kertoivat minulle tarinansa’. Welchel on koonnut kirjaansa henkilökohtaisia todistuksia ihmisiltä, jotka kävivät vanhassa metodistikappelissa herätyksen aikana vuosina 1906-1910. Eräs heistä oli David Garcia, joka oli 18 vuoden ikäinen kun herätys alkoi.

Garcia kertoi Welchelille profetiasta, jossa kerrotaan, että Herramme lähettää sata vuotta myöhemmin samankaltaisen herätyksen, josta tulee paljon suurempi verrattuna siihen, mitä tapahtui Azusa-kadulla talossa numero 312.

Azusa-kadun Hengen vuodatuksesta on syntynyt paljon erilaista kirjallisuutta, ja on kirjoitettu siitä, miten herätys levisi ympäri maailman. Mutta kun saa lukea niiden todistuksia, jotka olivat paikalla kaiken tapahtuessa, teksti koskettaa ainakin minua paljon voimakkaammin kuin kirjat, joiden kirjoittajat eivät ole nähneet tapahtumia omin silmin.

ERI RODUT YHDESSÄ

Mitä azusalaiset sitten saivat nähdä ja kokea? Mitä metodistikappelissa oikeastaan tapahtui?

Garcia, meksikonamerikkalainen nuori mies, kävi kokouksissa säännöllisesti joka ilta työpäivän jälkeen. Hän meni sinne nähtyään erilaisia ihmisiä, mustia ja valkoisia, yhdessä koolla Herran läsnäolossa. Garcia asui lähistöllä ja oli alusta asti herätyksessä mukana.

Kertomuksen alussa Garcia kertoo Welchelille, kuinka hän kerran juoksi kohti Azusa-kadun kappelia löytääkseen saarnaaja Frank Bartlemanin. Garcia halusi viedä tämän lähellä sijaitsevalle kaupungin päärautatieasemalle.

Saapuessaan paikalle miehet näkivät läheltä ja kaukaa tulleita matkailijoita makaavan maassa ja kaatuvan Hengen voimasta asemalaiturille. Moni heistä puhui uusin kielin. Tällaista Hengen vuodatusta oli jatkunut koko päivän.

Hyvin yleistä oli, että kohti Azusa-kadun kappelia kulkiessaan ihmisiä parantui, täyttyi Pyhällä Hengellä ja rupesi puhumaan kielillä. Mutta tuona erikoisena päivänä rautatieasemalla Jumalan voima kosketti ensimmäistä kertaa matkailijoita niin kaukana itse kokoontumispaikasta.

KIRKKAUDEN KESKIPISTEESSÄ

Tapahtunut oli ihanaa ja ihmeellistä, mutta Garcialle oli erityisen tärkeää kokea Jumalan kirkkaus, joka leijui ja lepäsi Azusa-kadun kappelin yllä ja ympärillä. Kirkkautta kutsuttiin englanniksi nimellä ”the Shekinah glory”. Garcia lausuu painokkaasti Welchelin kirjassa: ”Saadaksemme kokea maailmanlaajuisen herätyksen meidän täytyy kokea tämänkaltaista Jumalan kirkkautta!”

Garcia kertoo myös siitä, kuinka hän toisinaan näki tulenliekkien nousevan ja laskevan talon yläpuolella saapuessaan myöhään kokouksiin. Liekit näkyivät peräti päärautatieasemalle saakka. Nähdessään liekit Garcia juoksi kiireesti paikan päälle ollakseen mukana, kun tuli lankesi, koska silloin Jumalan voima vaikutti aina erityisellä tavalla.

Niihin aikoihin Herra Jeesus käytti veli Seymouria niin, että erään kerran puuttuva jalka ja toisen kerran kokonainen käsivarsi kasvoi esille. Garcia oli itse paikalla, kun Herra teki luovan ihmeen käsivarrelle. ”Tommy”, Garcia kertoo Welchelin kirjassa, ”olkapäästä puuttui koko pallonivel - se oli kerta kaikkiaan poissa. Näin hyvin läheltä, kuinka kaikki tapahtui. Luut kasvoivat nopeasti esiin, ja sitten liha kasvoi niiden ympärille. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti.” Jumala toimi ihmeellisellä tavalla.

”OLETKO JEESUS?”

Jumalan kirkkaus oli niin todellinen, että usein se oli läsnä kuin pilvenä tai usvana. Sen takia herätyksen aikana tapahtui jatkuvasti ihmeitä.

Mitkä olivat ne ihmeet ja parantumiset, jotka olivat jääneet erityisesti David Garcian mieleen? Epäröimättä mies kertoo kolmesta ihmeestä, jotka tapahtuivat viiden minuutin aikana. Kaksi naista ja eräs mies olivat tulleet paikalle pyörätuolissa. He olivat halvaantuneita eivätkä pystyneet kävelemään. Toinen naisista ei voinut edes syödä ilman apua, ja hänen päänsä vapisi taukoamatta. Sairaat olivat saapuneet paikalle toiveenaan parantua.

Garcia rukoili ensin tämän toisen naisen puolesta, ja heti hänen päänsä lakkasi vapisemasta. Nainen tuijotti Garciaa ja kysyi: ”Oletko Jeesus?” Garcia nauroi ja vastasi: ”En, mutta Jeesus on minussa, ja rukoilin Hänen nimessään. Jeesus paransi sinut!”

Nainen tuijotti tuijottamistaan ja kysyi lopulta: ”Voinko nyt nousta?” Garcia hymyili naiselle ja vastasi: ”Kyllä, nouse Jeesuksen nimessä ja kävele!” Nainen nousi ja käveli, ja sitten hän alkoi tanssia valssia niin kuin nuori nainen ainakin. Hän liihotteli kappelissa kauniisti kokonaisen tunnin.

VOIMAA KUIN SÄHKÖÄ

Myös toinen pyörätuolissa istunut nainen parantui välittömästi. Kun Garcia rukoili halvaantuneen miehen puolesta, mies sanoi: ”Mitä tämä oikein on? Tuntuu aivan kuin sähköltä.” Garcia vastasi miehelle: ”Se on Jumalan voima. Olet Jeesuksen nimessä parantunut ja nyt voit nousta, juosta, kävellä tai tanssia - valinta on sinun.”

Mies juoksi, ja Garcia ihmetteli taas kerran Jeesuksen ihmeellistä tekoa. Mies ja naiset riemuitsivat yhdessä ja ylistivät Herraa parantumisistaan.

David Garcia tiivistää Azusa-kadulla kokemansa tapahtumat ja viettämänsä ajan seuraavin sanoin: ”Azusalle saapuessaan ihminen parantui. Kun hän osallistui säännöllisesti kokouksiin, hänen uskonsa kasvoi ja vahvistui, ja tuolloin saattoi tapahtua paljon enemmänkin. Usko kasvoi myös toisten kristittyjen uskon myötä niin, että epäusko ja epäilykset väistyivät, ja niin hän saattoi rohkeasti julistaa sairaille: ”Tänä iltana Jumala sinut parantaa!”

Kun Garciaa haastateltiin 60-luvun alussa, hän odotti Herran sanan täyttymistä ”uudesta Azusasta”. Ennen poismenoaan hän toivoi, jos suinkin mahdollista, näkevänsä herätyksen alun, ettei hänen tarvitsisi odottaa sen täyttymistä neljääkymmentä vuotta.

AVOIMELLA MIELELLÄ

Tuosta on nyt kulunut neljäkymmentä vuotta. Millä tavalla me reagoimme? Koskettaako tämä sydämiämme, vai olemmeko välinpitämättömiä tai epäileviä? Mietimmekö, voiko se olla todella mahdollista?

Onko Herra todella puhunut - onko profetia totta? Emme voi kieltää sitä, mitä Hengen vuodatuksen aikana tapahtui Azusa-kadulla ja mitä siitä seurasi. Vaikka Seymourin profetia olisikin väärä, olenko iloinen ja ihmeissäni siitä, mitä Herra silloin teki?

Jos Herran ihmeelliset teot eivät kosketa sydäntäni, tarvitsen todellakin armoa muuttuakseni! Nimittäin jos profetia toteutuukin, ja minä en ole siihen valmis enkä sitä odota, voin pahimmassa tapauksessa jäädä sitä paitsi tai tulla jopa tulevan herätyksen vastustajaksi!

Tällaisena aikana voimme olla mukana, emme sivustakatsojina, skeptikkoina tai farisealaisina vaan yksinkertaisina miehinä ja naisina, jotka janoavat Jumalaa ja Hänen ihmeellisiä tekojaan. Silloin Herramme Jeesus Kristus kirkastuu keskuudessamme!