Teksti:  CONTACT _Con-4139F2068 \c \s \l Rauno Kokkola

Kuva: Mikko Toivari

OLENKO VELJENI VARTIJA?

Miten tulisi toimia, kun uskonveli tai -sisar lankeaa syntiin? Helppoa olisi julistaa hänelle tuomio ja pestä kätensä koko asiasta. Mutta mitä Raamattu neuvoo meitä tekemään?

Kun joku lankeaa syntiin, olemme helposti tuomitsemassa langennutta. Tuomitseminen on meille usein jopa ominaisempaa kuin langenneen vierellä kulkeminen ja hänen ohjaamisensa oikealle tielle. Väistämme vastuumme sanomalla, ettei asia meille kuulu.

Joskus saatamme hylätä jopa läheisen ystävän samalla tavalla kuin ohi kiirehtivät papit hylkäsivät haavoittuneen miehen Jeesuksen kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Kysymme mielessämme: ”Olenko minä veljeni tai sisareni vartija?”

Vuosia sitten raamattukoulumme pihalla oli lehtikuusi. Puu oli jostain syystä kasvanut kieroon. Päätin ojentaa puun oikeaan suuntaan. Laitoin puun ympärille kolme tukevaa seivästä ja sidoin sen pakottaen sen kasvamaan suorassa. Kun parin vuoden kuluttua päästin puun irti siteistä, se oli alkanut kasvaa suoraan ylöspäin. Samalla tavalla meitä kutsutaan tulemaan langenneen rinnalle ja osoittamaan hänelle uutta kulkusuuntaa hänen elämässään.

Mitä ennalleen asettaminen oikein tarkoittaa? Se on jonkin palauttamista alkuperäiselle omistajalleen, alkuperäiselle paikalleen tai alkuperäiseen kuntoonsa. Uudessa testamentissa ennalleen asettaminen tarkoittaa terveeksi ja täydelliseksi tekemistä, revenneen parsimista, varustamista, järjestykseen ojentamista, sovittamista, korjaamista, vahvistamista ja alkuperäiseen asemaansa saattamista.

BARNABAS, PAAVALIN YSTÄVÄ

Raamatussa hyvä esimerkki tästä oli Barnabas. Hän kulki uuden uskovan, Saulin, rinnalla. Hän oli valmis puolustamaan Saulia, kun seurakunta ei halunnut hyväksyä tätä joukkoonsa. Toki Saulin lähihistoria oli ollut synkkä, mutta kuinka kirkkaasti hän tulikaan kääntymykseen! Barnabas oli valmis kulkemaan Saulin rinnalla tukijana ja rohkaisijana. Kun Paavali ja Barnabas myöhemmin tekivät yhteisiä matkoja, heidän välilleen syntyi riita siitä, tuliko Johannes Markus ottaa mukaan matkalle. Riita päätyi siihen, että ystävykset lähtivät omille teilleen. Uskon, että kun Barnabas sitten vietti aikaa Johannes Markuksen kanssa, hän pääsi työstämään sekä Paavalin että Johanneksen asennetta. Koska Barnabas oli suostunut kulkemaan näiden miesten vierellä, se sai aikaan sen, että myöhemmin Paavalin Rooman-vankeuden aikana eräs hänen rakkaimmista avustajistaan oli – kukapa muu kuin Johannes!

Paavali antaa meille ohjeet langenneen vierellä kulkemiseen kirjeessään Galatian seurakunnalle:

”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on.” 1

MEILLÄ ON VASTUU

Ohjeet nuorelle Timoteukselle osoittavat, kuinka meidän tulee ojentaa toinen toistamme:

”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niin kuin isää, nuorempia niin kuin veljiä, vanhoja naisia niin kuin äitejä, nuorempia niin kuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” 2

Paavalin opetuksen mukaan me emme pääse irti vastuusta. Hengellisten ihmisten tulisi pystyä ojentamaan toista. Minkälainen asenne meillä sitten tulee olla toista ojentaessa?

Ensinnäkin kaiken tulisi tapahtua sävyisyyden, nöyryyden ja lempeyden hengessä. Kun ymmärrämme, että voisimme itse olla samassa tilanteessa ilman Jumalan armoa ja varjelusta, on helpompaa olla tuomitsematta toista. Kuinka usein olemmekaan syyttämässä tai tuomitsemassa langennutta?

Toisen tukena ollessamme meidän tulee pitää mielessämme myös omat heikkoutemme. Toki olisi helpompaa vain erottaa langennut seurakuntayhteydestä. Paljon vaikeampaa on kulkea langenneen rinnalla.

Kerran eräs ystävämme lankesi syntiin. Tilanne oli hyvin vaikea, ja pohdimme ensin, pitäisikö hänet erottaa seurakuntayhteydestä. Valitsimme kuitenkin lopulta vaikeamman tien: päätimme kulkea hänen rinnallaan ja olla hänen tukenaan. Koska rakkaus peittää synnit, emme kertoneet kenellekään ystävästämme ja hänen lankeemuksestaan. Jos tuossa tilanteessa olisimme hänet hylänneet, en tiedä, mitä hänelle olisi tapahtunut. Joku on sanonut, että seurakunta on ainoa yhteisö, joka ampuu omat haavoittuneensa. Näin ei saa olla.

Kun kirjeessä Timoteukselle puhutaan neuvomisesta, käytetään sitä kreikan kielen sanaa, joka on myös yksi Pyhän Hengen nimistä. Hän on neuvonantaja, puolustusasianajaja, rohkaisija, vahvistaja, lohduttaja, kehottaja ja opettaja. Juuri tämä on rinnalla kulkijankin rooli. Pyhän Hengen avulla tukihenkilö voi saattaa langenneen ystävänsä ojennukseen. Tavoitteemme tulee olla langenneen ennalleen asettaminen niin, että elämme yhdessä anteeksiannossa ja luotamme Jeesuksen sovitustyöhön.

Viitteet:

1 Gal 6:1-4

2 1. Tim 5:1-2